tiistai 7. heinäkuuta 2009

"Timantit" ovat tyttöjen parhaita ystäviä

Koska työpäiväni ei näytä olevan erityisen työntäyteinen, tein tylsyyttäni postauksen lempikoruistani.

Timantit. Minun tapauksessani ne ovat yhtä kuin kaikki ihanat koruni. Timanteilla tai ilman. Allekirjoittaneella ilman. Pidän yksinkertaisista koruista, en mistään krumeluureista. Ja minulle korun ainoa oikea väri on hopea. En voi jostain syystä sietää kultaisia koruja. Vaikka se näistä kahdesta jalosta onkin arvokkaampi, itse itse en arvosta sitä kovinkaan korkealle. Valkokulta on asia erikseen. Jos saisin valita, kaikki koruni tai niiden hopeiset osat olisivat tätä jumalaisen ihanaa, säihkyvää matskua.

Lähden ylhäältä alaspäin, eli ensimmäisenä korviani koristavat korut. Näiden matsku on kylläkin titaania, sillä korvista löytyy lähinnä lävistyksiä ja normaaleihinkin korvanreikiin olen laittanut lävistyskorut tavallisten tappien tilalle.

Kaulassa roikkuu useimmiten hopeinen nimikoru, josta inspiraatio on tullut -mistäs muualtakaan- kuin Sinkkuelämän Carrie Bradshawlta tai hopeinen sydänkoru, jossa on iso sydämen muotoinen zirkonia.



Uusin rakkauteni, on Tiffany & Co.:n koruista inspiraationsa saanut kaulaketju, jossa on tuplasydänriipus ja toggle-lukitus. Ketä muita ärsyttää, että näitä aitoja Tiffanyn kaunokaisia ei a) saa ostettua Suomesta b) saa tilattua Suomeen?




Ranteissani on useimmiten Nomination rannekoruista Expression-sarjan Composable ja Elegance-sarjan Extension korut. Omassa Composablessani ei tosin ole vasta kuin kaksi palaa, vaikka koru minulla on jo vuosia ollutkin. Extension sarjan rannekorua koristavat kultaiset kivet ja keskellä kultainen sydän. Tähän löytyy myös mätsäävä Nomination sormus, jota toisinaan pidän peukalossani.


Rannekoruista ahkerassa käytössä on myös Snö of Swedenin Skinny Egg sekä Boss Brace Single. Bossin kaverina on useimmiten kuvanmukainen musta niittiranneke.



Sormia koristavat tavalliset hopeiset sormukset, ilman kiviä, kaiverruksia tai muita romuja, yhteensä kuusi kappaletta. Yksi vasemmassa, viisi oikeassa kädessä. Ainoa hopeinen sormus, jota tavallisten lisäksi voisin kuvitella pitäväni on Kalevala korujen Vanamo-sormus, hopeisena tietenkin. Nämä ystävät ovat siitä erityisiä, että vaikka kaikki muut korut pitäisivät vapaapäivää rasian suojassa, nämä kulkevat aina mukana. Tulee oikeasti alaston olo ilman näitä.

Napaa kaunistaa vaihtelevasti joku kivellinen koru, tällä hetkellä sen on iso, pyöreä shield-koru kirkkailla kivillä. Sitäkin olen käyttänyt jo niin ahkerasti, että ainakin pari kivistä on kadonnut ja hopeapinnoite on kulunut osittain pois. Never the less, it´t my favourite bellybuttonring.





P.S. Mihin katosi kesä???











maanantai 29. kesäkuuta 2009

Yks vitun maku


Mitä sitten, vaikka haluaisitkin kauniita lapsia, etkä rumia? Mitä sitten, vaikka pieraisisit kaupassa hyllyjen välissä, kun siellä ei ole muita? Mitä sitten vaikka pidät lihavia rumina? Mitä sitten, vaikka menisitkin ulos kaverisi exän kanssa? Mitä sitten, vaikka kävisitkin solariumissa? Mitä sitten, vaikka sinulla olisikin tatuointi 70-vuotiaana? Mitä sitten, vaikka et aina jaksaisi kuunnella parhaan kaverisi juttuja? Mitä sitten, vaikka et olisikaan valmistunut vielä 30-vuotiaana? Mitä sitten, vaikka et ikinä ostaisikaan asuntoa? Mitä sitten, vaikka haluaisitkin olla julkkis isona?

Mitä sitten???

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Alussa


Tänään oli tylsää. Niin tylsää, että loin oman blogin. Oikeastaan se on vähän Laurankin vika. Löysin sen blogin tänään, vaikka sillä on ollut se jo vähän aikaa. Mutta on tälle oikeakin syy. Se on Hollanti.

Kuitenkin. Kyseiseen kuvaan kiteytyy mun päivä. 11.30-21-30. Kymmenen kokonaista tuntia. Tuskaista sellaista.

Saa nähdä, tuleeko tästä oikeasti jotain muutakin kuin tylsien päivien ajanvietettä. Voihan se olla, että hetken päästä suhtaudun bloggaamiseen yhtä intohimolla, kuin uusiin perunoihin ja sinappisilliin. Who knows.